Sääntö numero yksi!

Sääntö numero yksi!

Oppi on hankittava itse. Me kyllä onnistumme ja välillä asioiden hoitaminen vaatii tekemällä oppimista, kun kunnon oppikirjaa ei asioista ole tehty. Nyt meidän unelmamme ovat kyydissä ja makoilevat takana eläinkujetustrailerissa ja valumme pikkuhiljaa kohti Lahtea, Yli-Marolan 4H-kotieläinpihaa.

Miksi päädyimme tekemään eläinhankintoja pihallemme ulkomailta? Tietääkö sitä kukaan, ei varmaan. Pihan elämä muodostuu jatkuvasta liikkeellä olemisesta. Kotieläinpihan pyörittäminen keskellä keskustan vilinää ei todellakaan ole helppoa eikä yksinkertaista. Pelkästään ihmisten parissa työn tekeminen on haasteellista, mutta kun lisäätte siihen asiakkaat, lapset, nuoret, työttömyyden ja eläimet, soppa on valmis. Jotta me jaksamme tätä työttämme, meillä on mahdollisuus vaikuttaa työhömme ja toteuttaa unelmiamme. Jotta pihan pyörittäminen on mahdollista, meidän on jatkuvasti uusiuduttava. Teidän korviinne saattaa kuulostaa tyhmältä, mutta kotieäinpihoilla asiakkailta kiitoksen saaminen on ensi sijaisen tärkeää ja meille on tärkeää, että kukaan ei sanoisi pihastamme ”no eihän siellä mitään näkemistä ollut”. Kokemuksellisuus toki tulee meidän toimintaan mukaan tulemisella, esim. Leireille, kerhoihin tai kursseille. Niissä harvoin kukaan jää kylmäksi.

Tällä hetkellä kotieläinpihan pyörittämisestä kokemusta on tullut jo lähemmäs 10 vuotta ja piha on ollut olemassa yleisölle 20 vuotta. On opittu kantapään kautta. On ollut kriisejä sekä parempia että huonompia aikoja. Aina kävijöitä on kuitenkin riittänyt. Meille kaikista tärkeintä on kuitenkin se pedagoginen puoli, mitä kotieläinpihat voivat antaa. Tähän sisältyy myös terveet eläimet ja terveiden lajien esille tuominen sekä haaveenamme on myös vaikuttaa näiden terveiden eläinten säilytysohjelmaan.

Tämän vuoksi päädyimme hankkimaan pihallemme Suomen ensimmäiset Linderödin possut. Näitä maatiaispossuja on Ruotsissa jäljellä vain noin 300 ja nyt niistä kolme me tuomme Lahteen ihmisten keskuuteen.

Tämä matka, missä olemme nyt, ei todellakaan ole ollut helppo. Olisi ehkä vaatinut vuoden valmistelua, mutta me päätimme tämän toteuttaa kolmessa kuukaudessa. Matka ei vielä ole päättynyt, mutta puolessa välin jo olemme. Nyt me saamme jo possut Suomen karanteeniin.

Olemme yrittäneet tiedustella viisaimmilta kaikkia ohjeita, mitä tämä kaikki vaatii. Näitä ohjeita olemme kiltisti, kuuliaisesti ja tunnollisesti noudattaneet. Jotkut niistä tuli toki hieman liian myöhässä, kun juna jo meni. Suomen yksi eläinlääkäreiden aatelistoon kuuluvan Heikki Sirkkolan yksi muistutuskysymys oli: Olettehan hankkineet Ruotsista sellaisen eläinlääkärin, joka on tehnyt Tracesin papereita ennenkin. Hmmm…eläinlääkärin hankki tilallinen Ruotsista ja nyt sen uudelleen hankkiminen oli liian myöhäistä. Enää emme siihen kyenneet vaikuttaa. Miksi hän tästä mainitsi…ja näistä monista muista ohjeista… NIILLE ON SYYNSÄ. J

Eläinten oston yhteydessä ulkomailta sääntö numero yksi on: Vaadi ulkomaiden eläinkauppiailta heti ensin tietoa heidän valitsemastaan eläinlääkäristä! Pyydä esittämään joitain todisteita, että toisen maan eläinlääkäri on aikaisemminkin tehnyt Tracesin papereita ja tietää varmasti mitä tehdä. Ole luulotautinen ja varmista varmistuksen perään. Välissä on monta mutkaa matkassa ja vaikka tuntuu, että vastapuoli ymmärtää englantia, varmista asiat lyhyesti ja ytimekkäästi. Jos teillä ei ole yhteistä samaa äidinkieltä, väärinkäsitykset ovat taattuja.

Meillä Suomessa hoidetaan moni asia pilkulleen ja prikulleen kaikkien sääntöjen mukaisesti. Olemme tämän asian kanssa maailmassa hyvin yksin. EU-maiden yhteiset säännöt? Mitä ne ovat? Me elämme rakkaassa sääntöjen kultaisessa maassa. Ylpeänä tämän sanon! Siksi Suomi on maailman kaikista maista eläintautivapain maa. Tätä toki muut maat eivät ymmärrä eikä huomioi. Tässäkin suhteessa olemme yksin.

Matkalta terveisin,

Toiminnanjohtaja Petra

Stressiliha

Eli PSE-liha. Joskus ehkä kassleria paistaessa olet ihmetellyt, miksi pihvi räiskyttää kuumaa nestettä erityisen paljon paran kokin käsille. Se johtuu stressihormooneista, siitä miten eläin on elämänsä kokenut ennen teurastusta.

Jos joku teurastaja nyt pääsisi mittaamaan mun lihaksistosta pH:n, veikkaan, että stressilihan leima iskettäisiin kankkuun. Saman leiman saisin kyllä meidän työväeltäkin, joka on ymmärtäväisesti katsellut kohkaamista ja elänyt mukana jokaisessa käänteessä. Kiitos kaikille osallistujille ymmärryksestä!

Vanha toimintaohje kuuluu:
Voitko vaikuttaa asiaan? Miksi siis stressaat?
Etkö voi vaikuttaa asiaan? Miksi siis stressaat?
Tätä mantraa on hoettu meidän konttorilla nyt muutama viikko. Kaiken olemme tehneet minkä voimme ja
se mitä muilta tahoilta on tarvittu, on lähestulkoon nyt plakkarissa. Usko unelman toteutumiseen syttyi taas uudemman kerran kun Ruotsinpään eläinlääkäri tönäisi kiven sydämeltä.
Ensi viikolla meillä on toivottavasti antaa kuvatodisteita siitä, että Kovapäisyys+Rakkaus lajiin=Success.

Tällä hetkellä eniten pelottaa se, mitä Prinsessa Terttu sanoo kun tapaa uudet naapurinsa. Vuonna 2011 Tertun vanhan aitauksen oli vallannut röyhkeät villisiat ja tästä kimpaantuneena Terttu ei ollut meidän hoitajien kanssa puheväleissä yli viikkoon. Toivotaan, että Tertun hermot ja ymmärrys on kasvanut muutaman vuoden aikana siinä missä meidän hoitajienkin.

Kuljetukseen lupia

Kyllä! Eläintekuljettaminen vaatii luvat. Uskokaa tai älkää. Teille tulee varmasti monta kysymystä mieleen koskien eläinten kuljettamista ja uutislööppien hurjat kuvat, kun eläinten kuljettaminen ei ole tehty lakeja ja asetuksia noudattaen. Harvoin Suomessa näkee eläinkuljetuksia,  joissa eläimet on lastattu pieniin tiloihin tai muuten roikutetaan esim. nautoja jaloista tai muuta järkyttävää. Muualla päin maailmaa asiat eivät ole näin hyvin kuin meillä.

Kotieläinpihojen on mietittävä ettemme riko näitä eläintenkuljetuksiin liittyviä määräyksiä, jotka ovat suhteellisen uusia asioita. Teemmekö kaupallisia kuljetuksia, joissa ylittyvät 65 kilometrin raja? Onko toiminta säännöllistä? EU:n myötä Suomi sai niskoilleen kaikkien EU maiden ongelmat ja haasteet. Siksi olemme tilanteessa, jossa EU maiden ongelmat ovat yhteisiä ongelmia, vaikka ne eivät koskisi juuri meitä. Eläintenkuljetusasiat mullistuivat vuoden 2005 jälkeen.

Eläintenkuljetuksessa pätevänä hoitajan voi toimia oikeustoimikelpoinen, joka on käynyt eläintenkuljettajakoulutuksen ja suorittanut hyväksytysti tentin läpi. Luvat myöntää aluehallintovirasto ja niihin on määritelty eri eläinlajille omat luvat. Olemme nyt siinä tilanteessa, että tämä asia on suhteellisen vierasta ja pikkuhiljaa eläinten parissa työskentelevät henkilöt ovat alkaneet olla tietoisia tästä. Tällä hetkellä ratsastustallit ovat suhteellisen hyvin alkaneet hoitaa asiat kuntoon. Hevospuolella eläinten kuljettaminen ylittää usein nämä lupaa vaadittavat rajat. Toinen joukko, joilla luvat ovat kunnossa, ovat teurasautokuskit.

Nyt Yli-Marolan 4H-kotieläinpihalla olemme ensimmäistä kertaa siinä tilanteessa, että tarvitsemme eläintenkuljettamiseen luvat. Loistavan yhteistyömme tuloksena saimme järjestettyä Koulutuskeskus Salpauksen kanssa yhteistyössä eläintenkuljetuskoulutuksen. Onneksemme monen meidän suuri idoli arvoisa eläinläkäri Heikki Sirkkola saapui meitä kouluttamaan. Päivän kestävä koulutus oli kivuton, sillä Heikki osasi asian ja teki suhteellisen kyivasta lakiviidakkoasiasta erittäin mielenkiintoisen.

Nyt olemme koulutuksen käyneitä, mutta ei, se ei vielä riitä. Vielä oli osallistuttava aluehallintovirastossa suoritettavaan tenttiin ja saatava se hyväksytysti läpi. Kun kaikki eläinlajit tahtoo tenttiä, kysymyksiä on yhteensä 80 ja niistä 65 oltava minimissään oikein. Onnemme oli, että nyt kaksi henkilöä on päässyt tentistä läpi. Sikäli kenenkään ei tenttiä kannata jännittää, jos on ollut eläinten kanssa tekemisissä. Nämä asiat meidän kyllä pitää jo tietää.

Koulutusta, tenttejä ja lupahakemuksia. Kaikki on mahdollista, mutta nämä ei suinkaan ole ilmaista lystiä. Maksua maksun perään, mutta kukaan ei kuitenkaan ole ollut vielä käytännön asioista kinnostunut. Siitä, että miten oikeasti me osaamme hoitaa tulevia eläimiä tai kohdella heitä. Heikki Sirkkolan sanoin: "Kyllä jokainen osaa eläimiä rapsuttaa, mutta ken osaa toimia tositoimissa on ammattilainen." Siihen on jokaisen hyvä pyrkiä.

Ei muuta kuin seuraavia haasteita kohti! Seuraavaksi vielä tulee viranomaisten tarkastuksen ja lupien myöntämisprosessit. Mikään ei tässä vaiheessa ole vielä varmempaa kuin epävarmuus...