Yli-Marolan 4H-kotieläinpihan ullakon aarteita... Löysimme jatkosodan ajalta kirjoitetun tekstin pihalta. Valitettavasti siinä ei ole kirjoittajan nimeä, joten emme ole tietoisia tekstin kirjoittajasta. Tässä "korona"ajassa tämä on jotenkin hyvin mielenkiintoinen.

"Säännöstelyä, eli työmieskin on nyt kortilla."

Ulosmiettinyt Mani.

Nimimerkki, joka aivan aiheetta on saanut Kainin kohtalon, tosin ilman merkkiä, joutuu maita harhaillessaan tekemisiin kansanmiesten kanssa, jotka ahdistelevat nimimerkkiä kaikenkarvaisilla kysymyksillä. Yleisin on se, että milloin päättyy sota?

Tyhmä kysymys, vaikka ei aiheeton.

Sillä sitä ei tiedä “Kansojen Isä” Stalin, ei Hitler, ei Churchill, ei Roosevelt, ei Mikado eikä edes taivaan enkelitkään. No kuinka hiidessä minäkään sen sitten voisin tietää.

Mutta siinä kysymyksessä vain pyörivät kansalaisten, eikä vähiten työläisten, ajatukset. Rauha on suuri unelma, ihana toiveitten koti, jonne kaikkien kansalaisten ajatukset karkaavat ohi sodan pauhun, sivu arkisen ankaran ajan. Ihanan rauhan toivossa ja sen toivon elähdyttäminä koetetaan kestää kaikki sodan tuomat raskaat koettelemukset, hintojen nousut, leivän puutteet, palkkojen rajoitukset, työvoimaa koskevat pakkomääräykset, ilmahälyytykset, pommitukset, tupakan puutteet y.m.

Mutta vaikeata se on, varsinkin tupakkapulan kestäminen.

Tuli tässä päivänän muutamana nimimerkin puheille Intohimoinen Tupakkamieskin tuohtuneena ja hönkäisi ensi sanoikseen:

Kuule, onks sulla tupakkaa?

No, nimimerkillä oli, ja kirvelevin mielin oli tarjottava. Ja muutaman savun vedettyään alkoi Intohimoinen Tupakkamies ikään kuin uutta puhtia saaneena pyhän närkästyksen voimalla paasata.

Kyllä nyt kaikki menee päin helkkaria.

Niin minkä takia ja mistä lähtien on alkanut mennä, kysäisi nimimerkki.

Niinkuin et sitä tietäisi, vaikka itse olet tupakkamies, sanoi Intohimoinen Tupakkamies. Siitä lähtien tietysti, kun ilmoitettiin, että tupakka menee kortille. Oli sekin aika huijausta. Oikeata väärien tietojen levittämistä, perätöntä huhua koko juttu. Ensin selitettiin kansalle, että nyt pannaan tupakka kortille, ja tupakoitsemattomat saavat korvaukseksi neljänneskilon sokeria lisää. Ja kun kansalaiset sitten ryhtyivät täyttämään kaavakkeita, kirjoittivat tupakkamiehet turvallisin mielin kaavakkeeseensa asianomaisen kysymyksen kohdalle, että kyllä. Vaikka kyllä minun muijani jo siitäkin vähän kränäsi. Tykkäsi, että parempi sentään on ottaa se lisäannos sokeria kuin tupakkaa. Että heitä pois hyvä mies se tupakoiminen joutilaammille. Mutta minä sanoin, että eihän se minun sokeriannostani vähennä, vaikka tupakkakortin otankin.

Mutta annas olla, että kansanhuolto ilmoitti, että kansalaiset ovat käsittäneen jutun ihan väärin. Että kysymyksessä ei olekaan mikään lisäannos, vaan että tupakkamiesten annoksia pienennetään neljänneskilolla, niin kyllä muija riemastui, antoi tulla niin tulenpalavasti ja haukkui, haukkui niin antaumuksella, etten vielä koko antoisan avioliittoni aikana ole mokomaa kuullut. Ja arvaas ketä haukkui? Ei suinkaan kansanhuoltoa, joka järjestelee meille tällaisia aprillipiloja, vaan minua, syytöntä ihmistä. Ikäänkuin minä olisin toimeenpannut koko väärennyksen ja huijauksen. Sanoi, että sinne nyt

meni koko lisäannos sokeria ja se on sinun syysi. Olisit vaan jättänyt ottamatta sen tupakkakortin, niinkuin minä sanoin, niin oltaisiin saatu edes entiset annokset. Saat juoda kahvisi ilman sokeria. Se on selvä. Et ainakaan minun sokeriani käytä. Tästä lähtien kumpikin käyttää vaan omaa annostaan, ja niistäkin käytetään marjojen säilömiseen.

Ja niin se on, jatkoi Intohimoinen Tupakkamies, että perhesopu on mennyt, ensimmäisen kerran koko yhdessäolon ajan. Ja siitä saan kiittää meidän hyvinvoinnistamme huolehtivaa kansanhuoltoa.

Mitäs sanot, jos vedettäisiin herrat raastupaan vastaamaan väärien tietojen levittämisestä ja huijauksesta. Ja lisäksi vielä kansalaisten perhe-elämän rikkoutumisesta. On sitä vähemmistäkin rikkomuksista pistetty tiilenpäitä lukemaan. Ja kun koko kansa on ollut tällaisen narripelin kohteena. Ja sitten vielä kehtaavat silmät kirkkaina väittää, että se on kansa, koko Suomen lukutaitoinen kansa, joka on vaan käsittänyt heidän hyväntahtoiset ohjeensa väärin.

Hyi helkkari!

Ja Intohimoinen Tupakkamies tulkitsi kiihtyneitä tunteitaan ruiskauttaen pitkän syljen.

Mutta se ei häntä rauhoittanut, vaan jatkoi:

Vaikka turhaa sitä raastupaan vetämistä on yrittää. Joutuisi vaan vetäjä itse syytteeseen valtiovallan arvovallan halventamisesta, ja kukaties pistettäisiin tyrmään yhteiskunnalle vaarallisena henkilönä.

Nimimerkki yritti tässä välissä selittää, että sattuuhan niitä väärinkäsityksiä puolin jos toisinkin, ja että nykyisin ovat kansanhuoltoasiat niin moninaiset ja hankalasti hoidettavia, että väkisinkin sattuu joitakin kommelluksia. Ja että kansalaisten pitäisi koettaa ymmärtää, missä vaikeuksissa viranomaiset joutuvat työskentelemään, kun kaikkialla on vaikeuksia ja joka taholta esitetään vaatimuksia ja haukkumisia.

Mutta se ei auttanut. Intohimoinen Tupakkamies vaan yltyi.

Ja kitin kontit, sanon minä. Kyllä hallitysmiestenkin täytyy sen verran ajatella asiat valmiiksi, ettei niitä jälkeenpäin tarvitsisi paikata. Pääsisivät ainakin vähemmällä selittelemisellä, eikä kansalaistenkaan tarvitsisi niin paljon haukkua. Eivätkä tuntisi itseään pidettävän ymmärtämättömän narrin asemassa.

Ja on niitä muitakin juttuja, joita tässä joutuu ihmettelemään. Niinkuin sekin, että sakariini loppui kaupoista ihan tyystin, ja kansanhuoltoherrat selittivät, että sitä tulee jatkuvasti maahan kuten ennenkin, mutta että sen kysyntä on vaan lisääntynyt. Mutta kyseli sitä vaikka kuinka runsaasti, niin ei vaan kauppoihin ole ilmestynyt sakariinia, eikä saamisesta ole tietoakaan. Jos sitä kerran tulee maahan, niin missä se sitten on? Kenen käsiin se joutuu, kun kansalaiset eivät sitä saa. Parasta olisi tässäkin tapauksessa ollut, että olisi sanottu suoraan, että sitä tulee mutta ei anneta, tai että se annetaan joillekin laitoksille, tai että sitä ei kerta-kaikkiaan tule. Silloin ei kansan tarvitsisi suotta juosta kaupoissa sitä kyselemässä toivossa, että sitä juuri olisi tullut.

Intohimoinen Tupakkamies oli päässyt vauhtiin, eikä häntä ollut helppo keskeyttää.

Minä olen nyt kerta kaikkiaan niin käärmeissäni kaikelle, ja kyllästynyt nykyiseen meininkiin, että saat kuulla loputkin. Koko meininki on samanlaista. Esimerkiksi se touhuaminen hintasulun kanssa. Sellainen julistettiin ensi kerran syksyllä vuonna 1940, ja hinnat alkoivat heti sen jälkeen nousta. Toisen

kerran se julistettiin viime vuoden syksynä, sama tulos. Hinnat alkoivat taas nousta oikein rutosti, ikään kuin yltyneenä hintasulusta. Ja yhä vielä sitä vaan uumoillaan.

Eikö nyt jo viimeinkin aleta uskomaan sitä, että hintasulku on mahdottomuus, ja että voidaan puhua vaan hintojen jarruttamisesta. Hyvä kun sitäkään yritettäisiin kunnolla. Samat yhteiskuntapiirit, jotka suu vaahdossa toitottavat inflatiovaaraa ja vaativat valtion toimenpiteitä hintasulun aikaansaamiseksi sekä inflatiovaaran torjumiseksi, samalla hengenvedolla vaativat yhden tai toisen tarvikkeen hintoja nostettaviksi.

Entä sitten ne perustelut inflatiokysymyksessä!

Väittävät, että mukamas alituinen palkkojen nostaminen johtaa inflatioon, Että työmiehille maksetaan sellaisia palkkoja, joita ministeritkin kadehtivat. Vähältä pitää, etteivät työnantajatkin.

Tietysti ja totta kai se lopulta johti siihen, että työmieskin pistettiin nyt kortille, n.s. työvoiman siirtymiskiellon muodossa. Kas, kun on todettu kaiken muun säännöstelyn enemmän tai vähemmän epäonnistuvan, niin on havaittu helpommin hallittava säännöstelyn kohde. Elävä ihmisvoima kun näyttää olevan helpommin säännösteltävissä kuin elottomat ja kuolleet kulutustarvikkeet, jotka väkisinkin hakeutuvat salakauppaan. Monet elintarvikkeet näyttävät paremmin kykenevän pitämään puolensa, ja liikkuvat huolettoman vapaina säännöstelyn aitaiksen ulkopuolella. Mutta elävälle ihmistyövoimalle kyetään kyllä rakentamaan sellaiset kalterit, että varmasti pysyvät säännöstelyn seinien sisällä.

Nyt puuttui nimimerkkikin puheeseen:

Ei se asia nyt ihan niin suoraviivainen ole. Vaikka en puolustakaan siirtymiskieltoa, niin totuuden nimessä on kuitenkin sanottava, että monet työläiset itse ovat sen säätämiseen syyllistyneet. Monet niistä työläisistä, joilla on vielä ollut vapaa työpaikan muutto-oikeus, ovat käyttäneet hyväkseen työvoiman puutteesta johtuvaa työvoiman kysyntää ja myyneet työvoimaansa mahdollisimman korkeasta hinnasta ja siinä mielessä vaihtaneet työpaikkaa kuin mustalainen hevosta. No, suoralta kädeltä ei heitä siitä voi moittia, mutta se on kuitenkin osaltaan johtanut siihen, että tällainen määräys nyt on tullut.

Ja muuten, jatkoi nimimerkki nyt vuorostaan alkuun päästyään, kun sinä olet näköjään hyvin tarkkaan seurannut asiain kehitystä ja katsot olevasi oikeutettu niitä hyvin ankarasti arvostelemaankin, niin oletko omasta puolestasi koettanut mitenkään vaikuttaa yleiseen kehitykseen.

Minäkö, sanoi Intohimoinen Tupakkamies. Miten hiidessä sitä yksi ihminen mitenkään voi vaikuttaa asioihin, joita järjestellään ylhäältä käsin. Nythän vaan annetaan määräyksiä määräysten perään kysymättä ensinkään esim, työmiesten mielipidettä. Nythän palkatkin tullaan määräämään ylhäältä käsin, ja kun työmieskin nyt on kortilla, ei edes voi parempaa palkkaa saadakseen vaihtaa työpaikkaa.

Mutta ei ne keinot siihen lopu, väitti nimimerkki. Mutta et vielä vastannut kysymykseeni. Oletko omasta puolestasi tehnyt mitään? Kuulutko esim. alasi ammattiosastoon?

Ei siitä olisi ollut minulle mitään hyötyä, sanoi Intohimoinen Tupakkamies. Minä en ole työvelvollinen eikä minulla ole ly määräystäkään, joten minä olen itse hoitanut palkankoroitukseni

paremmin kuin mitä ammatillisten järjestöjen kautta on ollut mahdollista. Sehän on ollut sellaista pientä näpertelyä.

Ahaa, sanoi nimimerkki, sinä siis olet yksi niistä, jotka omaa vapauttaan hyväksi käyttäen ovat keinotelleet palkkakysymyksissä, ja sitten jättäneet ammatillisen järjestötoiminnan kesannolle. Sinäkin, vanha järjestömies. Noin lyhytnäköisesti olet katsellut asioita. Nyt ei sinullakaan ole muuta mahdollisuutta palkankoroitusasioissa, kuin ammatillinen järjestäytyminen. Se on nykyisin ainoa keino.

Hm, voi olla, sanoi Intohimoinen Tupakkamies. Mutta kun järjestötkin ovat nyt niin heikot täällä Lahdessa Mitä niillä saa aikaan.

Sinun ja sinunkaltaistesi syy, sanoi nimimerkki. Lahti on työläiskaupunki, jota sanotaan vielä “punaiseksi Lahdeksi”, ja kuitenkin ammatilliset järjestöt ovat täällä niitä maan heikoimpia. Vaikka yleinen tilanne tuokin vaikeuksia järjestötoiminnan tielle, niin paljon parempaan täällä olisi mahdollisuuksia. Mutta meiltä työläisiltä näkyy puuttuvan avarakatseisuutta ja kaukonäköisyyttä. Me tuijotamme yksityisiin tapauksiin, marisemme niistä, mutta kitsastelemme omien vaivannäköjemme suhteen. Kaiken pitäisi järjestyä hyvin ja ool rait ilman, että itse jotakin tekisimme. Ja hallitus parka sekä ne työläiset, jotka vielä puuhaavat järjestöissä ja koettavat valvoa työntekijäin parasta nykyisenä ankeana aikana, saavat sitten kaiken syyn niskoilleen, kun eivät ole kyenneet täyttämään teidän joutilaiden vaatimuksia. Ettet häpeä. Etkö käsitä, että jäädessäsi vastuusta syrjään otat vastuullesi työväenluokan tulevan kohtalon. Ja turha sinun on herroja haukkua. Eivät ne missään tapauksessa välitä työläisten eduista. Itse työläisten on etujaan valvottava.

Ja täällä Lahdessa, jossa on vielä kaikki mahdollisuudet hyvään järjestötoimintaan, on nyt tänä syksykautena saatava ammatillinen järjestyneisyys hyvään vauhtiin. Äläkä odota, että jotkut toiset huomaavat sen ennen sinua, vaan näytä itse hyvää esimerkkiä. Totta kai sinussa sen verran miestä on.

Intohimoinen Tupakkamies nyökäytti päätään.

Joo,niin se sitten vissiin on. Otampa jo tänään jäsenkirjan esille ja suoritan huomena rästit pois. Ja täytynee asiasta puhua toisillekin työkavereille. Kyllä se taitaa niin olla, että enää on jäljellä yksi ainoa mahdollisuus työ- ja palkkaolojen parantamiseksi. Ja se on ammatillinen järjestäytyminen. Kun tässä jo muutenkin työmies pannaan kortille, niin parasta on työmiesten vastapainona hommata omat korttinsa, nimittäin ammattiosaston jäsenkirjat.

Kirjoittaja, TUNTEMATON

Opiskelijan esittely ja ajatuksia ohjaamisesta 4H:lla 

Olen Aleksi Liikanen, 26-vuotias toisen vuoden sosionomiopiskelija. Suoritan ensimmäistä harjoitteluani täällä Yli-Marolan kotieläinpihalla. Harjoitteluni aiheena on sosiaaliohjaus ja tarkoituksena on hieman avata, mitä harjoittelu on pitänyt sisällään ja minkälaisia ajatuksia se on herättänyt. 

Aloitin syyskuun puolen välin aikoihin harjoitteluni ja muistan, että alkuun jännitystä oli havaittavissa aika lailla. Aiempaa sosiaalialan työkokemusta ei ollut, eikä oikeastaan ohjauskokemustakaan. No… näin jälkeenpäin ajateltuna jännittäminen oli turhaa. Heti alusta alkaen koko 4H:n porukka otti minut lämpimästi vastaan ja toivotti tervetulleeksi. 

Harjoittelussa olen päässyt ohjaaman työväkeä monissa eri tilanteissa kuten arjen perusaskareissa, auttamaan heitä kohti omia polkujaan, tutustumaan eläimiin ja jopa rakennushommissa. Työväkeä on ollut mukava ja mielestäni luontevaa ohjata, sillä kaikki heistä ovat olleet helposti lähestyttäviä ja aktiivisia. Lisäksi olen saanut tarvittaessa tukea omaan ohjaamiseeni muilta työntekijöiltä, jos en ole jostain hetkestä, vaikka omin avuin selvinnytkään. Työyhteisö on siis ollut aivan huippu! 

Koen, että harjoitteluni on antanut minulle erittäin paljon avaimia tulevaisuuteen. Tietotaito on kasvanut valtavasti ja oppinut myös sen, mitä ohjaustyö käytännön asteella oikeasti on meidän asiakasryhmämme kanssa. 

Päivääkään en harjoittelustani vaihtaisi! 

Kotieläinpihalla kohti syksyä

Kesä alkaa kääntymään kohti syksyä ja on minun aikani huokaista ja siirtyä kohti tulevia seikkailuita. Ennen sitä on kuitenkin hyvä muistella, mitä viimeiset kolme kuukautta Yli-Marolan kotieläinpihalla vastuuohjaajana/eläintenhoitajana ovat antaneet. 
  Viime kesästä lähtien marssin – ja ryömin – armeijan maastokuvioidussa kuosissa, kunnes maaliskuussa oli aika palata siviilielämän pariin. Suunnitelma kesästä ulkomailla hevostöissä oli jo lähes lukkoon lyöty, kun maailmalla alkoi tapahtua ennennäkemättömällä tavalla. Ja kuinka ollakaan, niin kuin muidenkin, myös minun suunnitelmani syöksyivät takavasemmalle. Hanskojen lyöminen tiskiin ei tullut kysymykseenkään: ”Ei saa jäädä tuleen makaamaan”, kaikui vielä raikkaana korvissani. Ja näin alkoi töiden hakeminen täältä Suomesta. Kaikki kuitenkin vaikutti työpaikkojenkin saralla epävakaalta: ilmoitukset netissä vähenivät, haastatteluja peruttiin, suunnitelmista ei uskallettu pitää kiinni. 
   Eräänä kevätiltana työilmoitus vapaasta eläintenhoitajan paikasta kuitenkin välähti eteeni. Ei tarvinnut toiste pohtia, pitäisikö hakea, sillä kotieläinpiha on jo lapsuudesta tuttu ja tärkeä paikka, jossa on päässyt ihailemaan eläimiä, oppimaan uutta kerhoissa ja myöhempinä vuosina nauttimaan kahvilan antimista ystävien kanssa. Aiempi kokemus eläinten hoitamisesta ja erityisesti ratsastustaustani vuoksi myös suuremmista eläimistä toi lisää itsevarmuutta hakemiseen. Ja näin, tietysti hieman jännittävän ryhmähaastattelun jälkeen paikka olikin minun. Jännitys tulevasta kesästä, työttömäksi jäämisestä ja sosiaalisesta eristymisestä ratkesi ja aloin odottamaan innolla töiden alkua. 
       Kesätyöt pyörähtivät käyntiin ja huomasin pian, että vaikka olin uusin työntekijä, oli myös muilla opeteltavaa uusien käytäntöjen kanssa. Turvaetäisyydet ja hygienia oli huomioitava kaikessa toiminnassa täysin uudella tavalla, joka oli johtanut uusiin toimintatapoihin. Työhön perehtyminen sujui avoimella mielellä hyvin, eikä työkavereiden kanssa tarvinnut jännittää. Vastuuohjaajana eläintenhoitajan tehtävien lisäksi työhöni kuului myös toisten ohjaaminen ja auttaminen parhaani mukaan, kuin myös 6-12 vuotiaille suunnattujen kesäleirien vetäminen. Armeijasta jääneestä kankeudesta oli pakko pyristellä pois ja jouduin pohtimaan omaa johtamistapaani täysin erilaisessa ympäristössä ja sain huomata, miten paljon aiheessa on opittavaa. Nautin uusista oivalluksista niin erilaisten ihmisten kuin eläintenkin kanssa. Näin kesän jälkeen voin kertoa, että työ todella antaa paljon uusia taitoja useilla eri osa-alueilla, eikä mikään ole hienompaa kuin uuden oppiminen. 
       Ehkä lempipiirteeni tässä työssä oli, että jokainen päivä on erilainen: eläinten ja lasten kanssa kun voi sattua ja tapahtua vaikka mitä, mutta päivän päätteeksi töistä voi lähteä hymyssä suin. Välillä harjoiteltiin agilityä vuohien kanssa ja leikittiin piilosta, välillä istuttiin alas puhumaan alueen historiasta vanhempien asiakkaiden kanssa. Saman päivän aikana tuli telmittyä vuohien ja lampaiden kanssa, pyöritettyä kahvilaa, vedettyä talutusratsastusta ja lenkitettyä laamoja. Tekemisestä ei ollut puutetta, mikä ei haitannut, kun työ oli mielekästä. Eläinten hoitaminen toi piristystä sadepäiviinkin ja vaati valppautta tarkkailla, että kaikki voivat hyvin. Eikä kaikki ollut täysin uutta – välillä iltaisin pääsin jälleen kertaamaan ryömimistä etsiessäni kilpikonnia aitauksestaan.
      Nyt eläimet on haikein mielin saatettu pois pihalta tämän kesän osalta ja viimeiset hetket – ainakin toistaiseksi – tässä työssä ovat käsillä. Tulevaisuus on avoinna, mutta entistä suuremmalla itsevarmuudella ja uusilla taidoilla on hyvä jatkaa eteenpäin. Aivan ensimmäisenä aion nauttia muutaman viikon lomaa – onneksi lupaillaan vielä ainakin muutamia lämpimiä päiviä – ja pohtia sitten, mihin suunta vie töiden ja opintojen kannalta. 
 
Nea Holopainen
kesän 2020 eläintenhoitaja

Työttömän nuoren ajatuksia poikkeustilanteessa: nro 3

Työttömän nuoren ajatuksia poikkeustilaanteessa

2.4.2020

Elämme jänniä aikoja. Niinkuin minulle, varmasti todella monelle täysin uusi tilanne. Olen seuraillut uutisista tilannetta ja toiminut annettujen suositusten mukaan. Harmittaa kun ei pääse viettämään aikaa perheen ja ystävien kanssa. Minulla on synttäritkin tässä kuussa mutta juhlia päästään pitämään (toivottavasti) kesällä!

Poikkeustilanne tuo mukanaan hyviä sekä huonoja puolia. Etätyökokeilu on uusi kokemus minulle ja olen pitänyt sekä oppinut tekemään töitä kotoa käsin. Perheemme koiravanhus Tauno 11v muutti luokseni maaliskuun lopulla, joten on kiva että saan viettää aikaa kotona eikä Taunon tarvinnut heti jäädä yksin uuteen kotiin totuttelemaan.



En ole koskaan viettänyt näin paljon aikaa itekseen kotona mutta tilanne on avannut positiivisia ajatuksia. Olen oppinut paljon itsestäni, siivonnut, lenkkeillyt sekä katsonut lempisarjojani pitkinä maratoneina. Jatkossakin pidän mielessä että on ok olla vain kotona tekemättä mitään! Etätyökokeilu tuo myös aikataulun päivään ja se on hyvä, opin että kotona voi olla, ottaa rennosti sekä tehdä ne asiat mitkä pitää eikä vain maata sohvalla telkkaria katsoen aamuyöhön.

Läheisissäni on riskiryhmään kuuluvia ja se huolestuttaa. Olemme olleet yhteydessä viestien ja puhelujen välityksellä. Läheisiäni on myös lomautettu poikkeustilanteen takia joten toivottavasti tilanne olisi nopeasti ohi.

Odotan innolla lämpimiä kesäpäiviä ja aikaa jonka saa viettää ystävien kanssa. Käyn paljon festareilla ja niitä odotan kesältä eniten joten nyt vaan toivotaan ettei tilanne jatku niin pitkälle!

Kirjoittajana,

Nea
etätyökokeilija
Lahden 4H-yhdistys ry

Nuoret karanteenissa: blogihaaste

Työttömän nuoren ajatuksia poikkeustilasta

Heräsin tänään klo 08.45 ja ajattelin että, “taas uusi samanlainen päivä”. Olin klo 9.15 työporukan kanssa aamupalaverissa puhelun kautta, kuten joka arkipäivä, ja mumisin puhelussa. Olen tällä hetkellä karanteenissa pienen nuhan takia. 

Joten tämä koronavirus tuntuu ahdistavan mieltä enemmän kuin luuletkaan.
En voi nähdä oikeastaan ketään, ja se on tässä asiassa huonoin juttu.
Olen tottunut siihen, että pystyn näkemään perhettäni ja ystäviäni aina kun haluan, ja nyt se ei vaan onnistu. No positiivinen asia on että, lähetin hakulomakkeet kouluihin. Huonompi juttu on että, tuleeko meillä hakijoilla olemaan pääsykokeet, ja milloin sitä kouluun edes pääsee.

Ainiin ei unohdeta kesätöitä. Niin hain siis kesätöihin, ja näin työttömänä tahtoisin töihin missä voin itse ansaita rahani. Niin aika huono homma, jos en saa kesätöitä tämän takin.

Puhutaanpa vaikka somesta. Some on kyllä suoraan sanoen ihan hullu paikka.
Kuvitelkaa se niin että, jos asuisit vaikka jossain ihanilla vuorilla yksin, ilman internettiä. 
Sinulla ei olisi mitään tietoa tästä tilanteesta, ja olisit varmasti aika iloinen ja rentoutunut.
Mutta some se on hullu, selaan päivittäin somea puhelimesta, ja kun avaan esim. Facebookin niin tulee pelkkiä uutisia koronasta kun joku on kuollut, tai jotain pahempaa. Sitä pelkoa oikein tyrkytetään ihmisille. Olen itse ns. Elänyt minun paniikki vaiheen, ja nyt vain ohitan kaikki korona uutiset. Katson mieluiten kissavideoita,  joista tulee hyvä mieli. En luen jotain mistä en ole edes varma onko se totta. Ja ymmärrän että, tämä asia on vakava, ja se kuuluu ottaa vakavasti. Jotta selviydymme tästä kaikki terveinä.

No puhutaanpa positiivisista puolista. Ulkona on ihan hirveä sää, ja minun ei tarvitse mihinkään lähteä, se on suuri plussa. Voin hyvällä omatunnolla katsoa esim. Netflixsia koko päivän, ja pitää sarjamaratonin. Minulla on vihdoin aikaa lukea kirjani loppuun, ja tehdä kevätsiivous. 

Mutta haluan sanoa kaikille että, kyllä tämä tästä. Ja kyllä me selvitään. Ehkä voin kertoa tästä poikkeustilasta lapsenlapsilleni monen vuoden päästä. Siinäpä olisi tarina.

Kirjoittajana,

Maria Mehiläinen,

etätyökokeilija

Lahden 4H-yhdistys ry

Poikkeustila Suomessa vuonna 2020: Nuoret karanteenissa -blogihaaste

Lahden 4H-yhdistys on kokenut karanteeniajan "riemut" jo vuodesta 2017. Tuolloin sikojen maahantuomisen vuoksi. Nyt on ihmisten vuoro istua neljän seinän sisällä karanteenissa. Emme kukaan uskoneet tähän tilanteeseen joutuvamme. Elämä on ihmeellinen!

Tämän vuoksi olemme haastaneet kaikki meidän nuoret kirjoittamaan blogia tai vlogia tästä historiallisesta poikkeustilasta. Siat eivät meille koskaan kertoneet, miltä heistä yli kahden kuukauden karanteeniaika tuntui. Nyt on nuorten ääni kuuluvilla. Julkaisemme viikoittain mielenkiintoisia tarinoita tästä ajasta. Kiitämme tuhannesti kaikkia osallistuneita.

Bloginro 1.

Työttömän nuoren ajatuksia poikkeustilanteessa 

1.4.2020

Ensimmäistä kertaa minun elinaikanani on tällainen tilanne. Maailman kirjat ovat ihan sekaisin. Mielestäni tämä vallitseva poikkeustilanne on kuin onkin ajatuksia herättävä. Välillä huolettaa paljonkin muun muassa isovanhempien ja muidenkin läheisten terveys. Toisaalta taas esimerkiksi lisääntyvä auringonvalo piristää kummasti maailman ollessa kriisin keskellä. Kevät ja kesä kuitenkin saapuvat joka tapauksessa. Aurinko se paistaa risukasaankin ja silleen. Ajattelin nyt listata alle, että millaisia muita ajatuksia tämä tilanne minun päässäni herättää.

5 HUONOA ASIAA LIITTYEN POIKKEUSTILANTEESEEN 

1) Taloudellinen tilanne huolettaa.

Ainakin itse mietin useinkin, että miten rahat riittävät elämiseen. Sitä rahaa kun ei tule ainakaan meidän taloudessa ovista ja ikkunoista niinkuin Harry Potterissa kirjekuoria konsanaan. Onneksi kuitenkin avopuolisollani on vakituinen työpaikka eikä häntä ainakaan vielä olla lomauttamassa. Ja onneksi ainakaan vielä tämä kriisitilanne ei ole viivästyttänyt tukien saamista Kelasta. Onneksi ainakin meidän perheessä olemme valmiita auttamaan toisiamme myös rahallisesti.

2) Tekemisen puute välillä vahvasti läsnä.

Välillä näin työttömänä ainakin itselläni on tekemisen puutetta. Aina ei huvita tehdä esimerkiksi käsitöitä ja nyt tämän poikkeustilanteen takia ei pääse edes esimerkiksi sukulaisille kylään.

3) Vuorokausirytmin ylläpitäminen on toisinaan hankalaa.

Itse olen ainakin sellainen ihminen, että ilman “hyvää syytä” minun on todella vaikea nousta aamuisin sängystä. Sitten illalla ei taas väsytä, kun aamulla on nukkunut pitkään. Esimerkiksi, kun olin syyskuu 2019 – helmikuu 2020 kotona, niin vuorokausirytmini oli suurinpiirtein sellainen, että nukuin päivät ja valvoin yöt. 

4) Työllistyminen stressaa.

Itseäni ainakin työllistyminen stressaa tällä hetkellä vähän. Minulla on tarkoitus alkaa kesätyöt nyt huhtikuun lopussa. Vielä ei ainakaan ole tullut mitään viestiä siitä, että tämä poikkeustilanne vaikuttaisi kesätöiden alkamiseen. Jos kesätyöt eivät sitten alakaan, niin sille ei voi mitään. Onneksi kuitenkin tuleva kesätyöni on sellainen, että siinä saa aika paljon tehdä itsenäisesti töitä ja työkavereihin on välillä melko pitkäkin välimatka.

5) Välillä tuntuu, että pää hajoaa.

Olen sellainen ihminen, että tykkään nähdä sukulaisiani ja viettää aikaa erityisesti perheeni ja mummini kanssa. Nyt kuitenkin olen jättänyt menemättä mummin kahvipöytään, koska en halua vahingossakaan tartuttaa mummiani. Välillä tuntuukin, että pää hajoaa neljän seinän sisällä, kun ei pääse oikein näkemään ketään. Mutta minulla on ratkaisu siihen, että miten tavallaan pääsen sinne mummin kahvipöytään. Ajattelin nimittäin keittää itselleni kahvia, pyytää mummia keittämään itselleen ja sitten soitetaan videopuhelu.

5 HYVÄÄ ASIAA LIITTYEN POIKKEUSTILANTEESEEN

  

1) Ei kiirettä mihinkään.

Aamulla ei ole mikään kiire mihinkään. Saa rauhassa heräillä ja juoda aamukahvit. Mikäs sen parempaa. Olen muutenkin sellainen ihminen, että kiire ei sovi minulle yhtään. Tykkään siitä, että asiat saa tehdä itselleen sopivaan tahtiin. Nyt myös kotona ollessa on hyvin aikaa valmistautua kevääseen ja tehdä perusteellinen kevät siivous. 

2) Saa olla kotona hyvällä omallatunnolla.

Nyt saa olla hyvällä omalla tunnolla kotona. Kukaan ei tuomitse sinua siitä, jos et käy esimerkiksi kylässä. Itse ainakin olen toisinaan sellainen kotihiiri, että välillä eristäytyminen ulkomaailmasta kuulostaa mahtavalta!

3) Mahdollisuus oppia uutta.

Nyt, kun on paljon kotona, niin on aikaa opetella vaikka jokin uusi juttu. Itse hankin akryylivärejä, pensseleitä ja maalauspohjia ja harjoittelen niillä. Vitsailinkin tässä yksi päivä avopuolisolleni, että taidan olla tietämättäni sukua itse Picassolle. Lisäksi minä haluaisin ehkä oppia puhumaan vähän jotakin uutta kieltä.

4) Aikaa valmistautua tulevaan työnhakuun/opiskeluun.

Nyt, jos koskaan, on aikaa valmistautua työnhakuun tai opiskeluun. Saa ihan ajan kanssa pohtia kaikki omat vahvuudet, heikkoudet ja kaiken siltä väliltä. On aikaa myös miettiä, että millaista työtä haluaisi tulevaisuudessa tehdä. CV kannattaa myös nyt laittaa kuntoon. Vai lähtisikö sittenkin opiskelemaan? Mitä ja minne? 

5) On aikaa omille harrastuksille.

Itse tykkään tehdä käsitöitä neuloen ja virkaten, joten nyt on aikaa tehdä niitäkin oikein pitkän kaavan mukaan. Harrastuksiini kuuluu myös tietokonepelien pelaaminen ja ostinkin eilen juuri uuden pelin itselleni. Sitä tulee nyt varmasti paukutettua menemään oikein ajan kanssa. Harrastuksiin liittyen minua toisaalta harmittaa se, että minun ja siskoni yhteinen saliharrastus jouduttiin pistämään nyt tauolle tämän poikkeustilanteen takia. Toisaalta oma ja siskoni terveys on tässä kohtaa ykkösprioriteetti.

Lopuksi haluan sanoa, että tästä selvitään kyllä. Olemme kuitenkin kaikki samassa veneessä ja vanhempani ovat opettaneet minulle, että asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella. 

Kirjoittajana, 

Sani LångLahden 4H-yhdistyksen Etätyökokeilija 

Opiskelua ja töitä

Olen Kaarina Hartikainen ja toimin Lahden 4H-yhdistyksen toiminnanohjaajana. Koulutukseltani olen ohjaustoiminnan artenomi, mutta kaipasin enemmän tietoa nuorisotyöstä, joten lähdin opiskelemaan päiväopiskeluna nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi Suomen Diakoniaopistoon. Kun Lahden 4H-yhdistyksestä vapautui toiminnanohjaajan paikka, päätin hakea kyseistä työtä. Sain työpaikan, mutta kouluarjen kanssa yhteensovittaminen ei olisi onnistunut, niinpä vaihdoin päiväopiskelun oppisopimukseen. Mielestäni oppisopimus on erittäin hyvä vaihtoehto opiskella uusi tutkinto, sillä silloin pääsee käytännössä näkemään ja kokemaan sen, mitä koulun penkillä käydään vain teoriatasolla.

Kaarinan työhön pääsette enemmän kuikkaamaan yhdistyksen some-kanavilta. Seuraa meitä @lahden4h #4HLahti

Kaarina Hartikainen, toiminnanohjaaja

ohjaajat.lahti@4h.fi

gsm. 044 525 4446

Jos olet lahtelainen työtön työnhakija ja kiinnostunut opiskelemaan oppisopimuksella, ota yhteyttä Lahden 4H-yhdistyksen e.Työ -hankkeeseen. Mietitään yhdessä juuri sinulle sopiva ratkaisu!

e.Työ -hanke

etyo@4h.fi

gsm. 044 525 8919