Yli-Marolan 4H-kotieläinpihan ullakon aarteita... Löysimme jatkosodan ajalta kirjoitetun tekstin pihalta. Valitettavasti siinä ei ole kirjoittajan nimeä, joten emme ole tietoisia tekstin kirjoittajasta. Tässä "korona"ajassa tämä on jotenkin hyvin mielenkiintoinen.

"Säännöstelyä, eli työmieskin on nyt kortilla."

Ulosmiettinyt Mani.

Nimimerkki, joka aivan aiheetta on saanut Kainin kohtalon, tosin ilman merkkiä, joutuu maita harhaillessaan tekemisiin kansanmiesten kanssa, jotka ahdistelevat nimimerkkiä kaikenkarvaisilla kysymyksillä. Yleisin on se, että milloin päättyy sota?

Tyhmä kysymys, vaikka ei aiheeton.

Sillä sitä ei tiedä “Kansojen Isä” Stalin, ei Hitler, ei Churchill, ei Roosevelt, ei Mikado eikä edes taivaan enkelitkään. No kuinka hiidessä minäkään sen sitten voisin tietää.

Mutta siinä kysymyksessä vain pyörivät kansalaisten, eikä vähiten työläisten, ajatukset. Rauha on suuri unelma, ihana toiveitten koti, jonne kaikkien kansalaisten ajatukset karkaavat ohi sodan pauhun, sivu arkisen ankaran ajan. Ihanan rauhan toivossa ja sen toivon elähdyttäminä koetetaan kestää kaikki sodan tuomat raskaat koettelemukset, hintojen nousut, leivän puutteet, palkkojen rajoitukset, työvoimaa koskevat pakkomääräykset, ilmahälyytykset, pommitukset, tupakan puutteet y.m.

Mutta vaikeata se on, varsinkin tupakkapulan kestäminen.

Tuli tässä päivänän muutamana nimimerkin puheille Intohimoinen Tupakkamieskin tuohtuneena ja hönkäisi ensi sanoikseen:

Kuule, onks sulla tupakkaa?

No, nimimerkillä oli, ja kirvelevin mielin oli tarjottava. Ja muutaman savun vedettyään alkoi Intohimoinen Tupakkamies ikään kuin uutta puhtia saaneena pyhän närkästyksen voimalla paasata.

Kyllä nyt kaikki menee päin helkkaria.

Niin minkä takia ja mistä lähtien on alkanut mennä, kysäisi nimimerkki.

Niinkuin et sitä tietäisi, vaikka itse olet tupakkamies, sanoi Intohimoinen Tupakkamies. Siitä lähtien tietysti, kun ilmoitettiin, että tupakka menee kortille. Oli sekin aika huijausta. Oikeata väärien tietojen levittämistä, perätöntä huhua koko juttu. Ensin selitettiin kansalle, että nyt pannaan tupakka kortille, ja tupakoitsemattomat saavat korvaukseksi neljänneskilon sokeria lisää. Ja kun kansalaiset sitten ryhtyivät täyttämään kaavakkeita, kirjoittivat tupakkamiehet turvallisin mielin kaavakkeeseensa asianomaisen kysymyksen kohdalle, että kyllä. Vaikka kyllä minun muijani jo siitäkin vähän kränäsi. Tykkäsi, että parempi sentään on ottaa se lisäannos sokeria kuin tupakkaa. Että heitä pois hyvä mies se tupakoiminen joutilaammille. Mutta minä sanoin, että eihän se minun sokeriannostani vähennä, vaikka tupakkakortin otankin.

Mutta annas olla, että kansanhuolto ilmoitti, että kansalaiset ovat käsittäneen jutun ihan väärin. Että kysymyksessä ei olekaan mikään lisäannos, vaan että tupakkamiesten annoksia pienennetään neljänneskilolla, niin kyllä muija riemastui, antoi tulla niin tulenpalavasti ja haukkui, haukkui niin antaumuksella, etten vielä koko antoisan avioliittoni aikana ole mokomaa kuullut. Ja arvaas ketä haukkui? Ei suinkaan kansanhuoltoa, joka järjestelee meille tällaisia aprillipiloja, vaan minua, syytöntä ihmistä. Ikäänkuin minä olisin toimeenpannut koko väärennyksen ja huijauksen. Sanoi, että sinne nyt

meni koko lisäannos sokeria ja se on sinun syysi. Olisit vaan jättänyt ottamatta sen tupakkakortin, niinkuin minä sanoin, niin oltaisiin saatu edes entiset annokset. Saat juoda kahvisi ilman sokeria. Se on selvä. Et ainakaan minun sokeriani käytä. Tästä lähtien kumpikin käyttää vaan omaa annostaan, ja niistäkin käytetään marjojen säilömiseen.

Ja niin se on, jatkoi Intohimoinen Tupakkamies, että perhesopu on mennyt, ensimmäisen kerran koko yhdessäolon ajan. Ja siitä saan kiittää meidän hyvinvoinnistamme huolehtivaa kansanhuoltoa.

Mitäs sanot, jos vedettäisiin herrat raastupaan vastaamaan väärien tietojen levittämisestä ja huijauksesta. Ja lisäksi vielä kansalaisten perhe-elämän rikkoutumisesta. On sitä vähemmistäkin rikkomuksista pistetty tiilenpäitä lukemaan. Ja kun koko kansa on ollut tällaisen narripelin kohteena. Ja sitten vielä kehtaavat silmät kirkkaina väittää, että se on kansa, koko Suomen lukutaitoinen kansa, joka on vaan käsittänyt heidän hyväntahtoiset ohjeensa väärin.

Hyi helkkari!

Ja Intohimoinen Tupakkamies tulkitsi kiihtyneitä tunteitaan ruiskauttaen pitkän syljen.

Mutta se ei häntä rauhoittanut, vaan jatkoi:

Vaikka turhaa sitä raastupaan vetämistä on yrittää. Joutuisi vaan vetäjä itse syytteeseen valtiovallan arvovallan halventamisesta, ja kukaties pistettäisiin tyrmään yhteiskunnalle vaarallisena henkilönä.

Nimimerkki yritti tässä välissä selittää, että sattuuhan niitä väärinkäsityksiä puolin jos toisinkin, ja että nykyisin ovat kansanhuoltoasiat niin moninaiset ja hankalasti hoidettavia, että väkisinkin sattuu joitakin kommelluksia. Ja että kansalaisten pitäisi koettaa ymmärtää, missä vaikeuksissa viranomaiset joutuvat työskentelemään, kun kaikkialla on vaikeuksia ja joka taholta esitetään vaatimuksia ja haukkumisia.

Mutta se ei auttanut. Intohimoinen Tupakkamies vaan yltyi.

Ja kitin kontit, sanon minä. Kyllä hallitysmiestenkin täytyy sen verran ajatella asiat valmiiksi, ettei niitä jälkeenpäin tarvitsisi paikata. Pääsisivät ainakin vähemmällä selittelemisellä, eikä kansalaistenkaan tarvitsisi niin paljon haukkua. Eivätkä tuntisi itseään pidettävän ymmärtämättömän narrin asemassa.

Ja on niitä muitakin juttuja, joita tässä joutuu ihmettelemään. Niinkuin sekin, että sakariini loppui kaupoista ihan tyystin, ja kansanhuoltoherrat selittivät, että sitä tulee jatkuvasti maahan kuten ennenkin, mutta että sen kysyntä on vaan lisääntynyt. Mutta kyseli sitä vaikka kuinka runsaasti, niin ei vaan kauppoihin ole ilmestynyt sakariinia, eikä saamisesta ole tietoakaan. Jos sitä kerran tulee maahan, niin missä se sitten on? Kenen käsiin se joutuu, kun kansalaiset eivät sitä saa. Parasta olisi tässäkin tapauksessa ollut, että olisi sanottu suoraan, että sitä tulee mutta ei anneta, tai että se annetaan joillekin laitoksille, tai että sitä ei kerta-kaikkiaan tule. Silloin ei kansan tarvitsisi suotta juosta kaupoissa sitä kyselemässä toivossa, että sitä juuri olisi tullut.

Intohimoinen Tupakkamies oli päässyt vauhtiin, eikä häntä ollut helppo keskeyttää.

Minä olen nyt kerta kaikkiaan niin käärmeissäni kaikelle, ja kyllästynyt nykyiseen meininkiin, että saat kuulla loputkin. Koko meininki on samanlaista. Esimerkiksi se touhuaminen hintasulun kanssa. Sellainen julistettiin ensi kerran syksyllä vuonna 1940, ja hinnat alkoivat heti sen jälkeen nousta. Toisen

kerran se julistettiin viime vuoden syksynä, sama tulos. Hinnat alkoivat taas nousta oikein rutosti, ikään kuin yltyneenä hintasulusta. Ja yhä vielä sitä vaan uumoillaan.

Eikö nyt jo viimeinkin aleta uskomaan sitä, että hintasulku on mahdottomuus, ja että voidaan puhua vaan hintojen jarruttamisesta. Hyvä kun sitäkään yritettäisiin kunnolla. Samat yhteiskuntapiirit, jotka suu vaahdossa toitottavat inflatiovaaraa ja vaativat valtion toimenpiteitä hintasulun aikaansaamiseksi sekä inflatiovaaran torjumiseksi, samalla hengenvedolla vaativat yhden tai toisen tarvikkeen hintoja nostettaviksi.

Entä sitten ne perustelut inflatiokysymyksessä!

Väittävät, että mukamas alituinen palkkojen nostaminen johtaa inflatioon, Että työmiehille maksetaan sellaisia palkkoja, joita ministeritkin kadehtivat. Vähältä pitää, etteivät työnantajatkin.

Tietysti ja totta kai se lopulta johti siihen, että työmieskin pistettiin nyt kortille, n.s. työvoiman siirtymiskiellon muodossa. Kas, kun on todettu kaiken muun säännöstelyn enemmän tai vähemmän epäonnistuvan, niin on havaittu helpommin hallittava säännöstelyn kohde. Elävä ihmisvoima kun näyttää olevan helpommin säännösteltävissä kuin elottomat ja kuolleet kulutustarvikkeet, jotka väkisinkin hakeutuvat salakauppaan. Monet elintarvikkeet näyttävät paremmin kykenevän pitämään puolensa, ja liikkuvat huolettoman vapaina säännöstelyn aitaiksen ulkopuolella. Mutta elävälle ihmistyövoimalle kyetään kyllä rakentamaan sellaiset kalterit, että varmasti pysyvät säännöstelyn seinien sisällä.

Nyt puuttui nimimerkkikin puheeseen:

Ei se asia nyt ihan niin suoraviivainen ole. Vaikka en puolustakaan siirtymiskieltoa, niin totuuden nimessä on kuitenkin sanottava, että monet työläiset itse ovat sen säätämiseen syyllistyneet. Monet niistä työläisistä, joilla on vielä ollut vapaa työpaikan muutto-oikeus, ovat käyttäneet hyväkseen työvoiman puutteesta johtuvaa työvoiman kysyntää ja myyneet työvoimaansa mahdollisimman korkeasta hinnasta ja siinä mielessä vaihtaneet työpaikkaa kuin mustalainen hevosta. No, suoralta kädeltä ei heitä siitä voi moittia, mutta se on kuitenkin osaltaan johtanut siihen, että tällainen määräys nyt on tullut.

Ja muuten, jatkoi nimimerkki nyt vuorostaan alkuun päästyään, kun sinä olet näköjään hyvin tarkkaan seurannut asiain kehitystä ja katsot olevasi oikeutettu niitä hyvin ankarasti arvostelemaankin, niin oletko omasta puolestasi koettanut mitenkään vaikuttaa yleiseen kehitykseen.

Minäkö, sanoi Intohimoinen Tupakkamies. Miten hiidessä sitä yksi ihminen mitenkään voi vaikuttaa asioihin, joita järjestellään ylhäältä käsin. Nythän vaan annetaan määräyksiä määräysten perään kysymättä ensinkään esim, työmiesten mielipidettä. Nythän palkatkin tullaan määräämään ylhäältä käsin, ja kun työmieskin nyt on kortilla, ei edes voi parempaa palkkaa saadakseen vaihtaa työpaikkaa.

Mutta ei ne keinot siihen lopu, väitti nimimerkki. Mutta et vielä vastannut kysymykseeni. Oletko omasta puolestasi tehnyt mitään? Kuulutko esim. alasi ammattiosastoon?

Ei siitä olisi ollut minulle mitään hyötyä, sanoi Intohimoinen Tupakkamies. Minä en ole työvelvollinen eikä minulla ole ly määräystäkään, joten minä olen itse hoitanut palkankoroitukseni

paremmin kuin mitä ammatillisten järjestöjen kautta on ollut mahdollista. Sehän on ollut sellaista pientä näpertelyä.

Ahaa, sanoi nimimerkki, sinä siis olet yksi niistä, jotka omaa vapauttaan hyväksi käyttäen ovat keinotelleet palkkakysymyksissä, ja sitten jättäneet ammatillisen järjestötoiminnan kesannolle. Sinäkin, vanha järjestömies. Noin lyhytnäköisesti olet katsellut asioita. Nyt ei sinullakaan ole muuta mahdollisuutta palkankoroitusasioissa, kuin ammatillinen järjestäytyminen. Se on nykyisin ainoa keino.

Hm, voi olla, sanoi Intohimoinen Tupakkamies. Mutta kun järjestötkin ovat nyt niin heikot täällä Lahdessa Mitä niillä saa aikaan.

Sinun ja sinunkaltaistesi syy, sanoi nimimerkki. Lahti on työläiskaupunki, jota sanotaan vielä “punaiseksi Lahdeksi”, ja kuitenkin ammatilliset järjestöt ovat täällä niitä maan heikoimpia. Vaikka yleinen tilanne tuokin vaikeuksia järjestötoiminnan tielle, niin paljon parempaan täällä olisi mahdollisuuksia. Mutta meiltä työläisiltä näkyy puuttuvan avarakatseisuutta ja kaukonäköisyyttä. Me tuijotamme yksityisiin tapauksiin, marisemme niistä, mutta kitsastelemme omien vaivannäköjemme suhteen. Kaiken pitäisi järjestyä hyvin ja ool rait ilman, että itse jotakin tekisimme. Ja hallitus parka sekä ne työläiset, jotka vielä puuhaavat järjestöissä ja koettavat valvoa työntekijäin parasta nykyisenä ankeana aikana, saavat sitten kaiken syyn niskoilleen, kun eivät ole kyenneet täyttämään teidän joutilaiden vaatimuksia. Ettet häpeä. Etkö käsitä, että jäädessäsi vastuusta syrjään otat vastuullesi työväenluokan tulevan kohtalon. Ja turha sinun on herroja haukkua. Eivät ne missään tapauksessa välitä työläisten eduista. Itse työläisten on etujaan valvottava.

Ja täällä Lahdessa, jossa on vielä kaikki mahdollisuudet hyvään järjestötoimintaan, on nyt tänä syksykautena saatava ammatillinen järjestyneisyys hyvään vauhtiin. Äläkä odota, että jotkut toiset huomaavat sen ennen sinua, vaan näytä itse hyvää esimerkkiä. Totta kai sinussa sen verran miestä on.

Intohimoinen Tupakkamies nyökäytti päätään.

Joo,niin se sitten vissiin on. Otampa jo tänään jäsenkirjan esille ja suoritan huomena rästit pois. Ja täytynee asiasta puhua toisillekin työkavereille. Kyllä se taitaa niin olla, että enää on jäljellä yksi ainoa mahdollisuus työ- ja palkkaolojen parantamiseksi. Ja se on ammatillinen järjestäytyminen. Kun tässä jo muutenkin työmies pannaan kortille, niin parasta on työmiesten vastapainona hommata omat korttinsa, nimittäin ammattiosaston jäsenkirjat.

Kirjoittaja, TUNTEMATON