tiistai 11. huhtikuuta 2017

Sääntö numero yksi!

Sääntö numero yksi!

Oppi on hankittava itse. Me kyllä onnistumme ja välillä asioiden hoitaminen vaatii tekemällä oppimista, kun kunnon oppikirjaa ei asioista ole tehty. Nyt meidän unelmamme ovat kyydissä ja makoilevat takana eläinkujetustrailerissa ja valumme pikkuhiljaa kohti Lahtea, Yli-Marolan 4H-kotieläinpihaa.

Miksi päädyimme tekemään eläinhankintoja pihallemme ulkomailta? Tietääkö sitä kukaan, ei varmaan. Pihan elämä muodostuu jatkuvasta liikkeellä olemisesta. Kotieläinpihan pyörittäminen keskellä keskustan vilinää ei todellakaan ole helppoa eikä yksinkertaista. Pelkästään ihmisten parissa työn tekeminen on haasteellista, mutta kun lisäätte siihen asiakkaat, lapset, nuoret, työttömyyden ja eläimet, soppa on valmis. Jotta me jaksamme tätä työttämme, meillä on mahdollisuus vaikuttaa työhömme ja toteuttaa unelmiamme. Jotta pihan pyörittäminen on mahdollista, meidän on jatkuvasti uusiuduttava. Teidän korviinne saattaa kuulostaa tyhmältä, mutta kotieäinpihoilla asiakkailta kiitoksen saaminen on ensi sijaisen tärkeää ja meille on tärkeää, että kukaan ei sanoisi pihastamme ”no eihän siellä mitään näkemistä ollut”. Kokemuksellisuus toki tulee meidän toimintaan mukaan tulemisella, esim. Leireille, kerhoihin tai kursseille. Niissä harvoin kukaan jää kylmäksi.

Tällä hetkellä kotieläinpihan pyörittämisestä kokemusta on tullut jo lähemmäs 10 vuotta ja piha on ollut olemassa yleisölle 20 vuotta. On opittu kantapään kautta. On ollut kriisejä sekä parempia että huonompia aikoja. Aina kävijöitä on kuitenkin riittänyt. Meille kaikista tärkeintä on kuitenkin se pedagoginen puoli, mitä kotieläinpihat voivat antaa. Tähän sisältyy myös terveet eläimet ja terveiden lajien esille tuominen sekä haaveenamme on myös vaikuttaa näiden terveiden eläinten säilytysohjelmaan.

Tämän vuoksi päädyimme hankkimaan pihallemme Suomen ensimmäiset Linderödin possut. Näitä maatiaispossuja on Ruotsissa jäljellä vain noin 300 ja nyt niistä kolme me tuomme Lahteen ihmisten keskuuteen.

Tämä matka, missä olemme nyt, ei todellakaan ole ollut helppo. Olisi ehkä vaatinut vuoden valmistelua, mutta me päätimme tämän toteuttaa kolmessa kuukaudessa. Matka ei vielä ole päättynyt, mutta puolessa välin jo olemme. Nyt me saamme jo possut Suomen karanteeniin.

Olemme yrittäneet tiedustella viisaimmilta kaikkia ohjeita, mitä tämä kaikki vaatii. Näitä ohjeita olemme kiltisti, kuuliaisesti ja tunnollisesti noudattaneet. Jotkut niistä tuli toki hieman liian myöhässä, kun juna jo meni. Suomen yksi eläinlääkäreiden aatelistoon kuuluvan Heikki Sirkkolan yksi muistutuskysymys oli: Olettehan hankkineet Ruotsista sellaisen eläinlääkärin, joka on tehnyt Tracesin papereita ennenkin. Hmmm…eläinlääkärin hankki tilallinen Ruotsista ja nyt sen uudelleen hankkiminen oli liian myöhäistä. Enää emme siihen kyenneet vaikuttaa. Miksi hän tästä mainitsi…ja näistä monista muista ohjeista… NIILLE ON SYYNSÄ. J

Eläinten oston yhteydessä ulkomailta sääntö numero yksi on: Vaadi ulkomaiden eläinkauppiailta heti ensin tietoa heidän valitsemastaan eläinlääkäristä! Pyydä esittämään joitain todisteita, että toisen maan eläinlääkäri on aikaisemminkin tehnyt Tracesin papereita ja tietää varmasti mitä tehdä. Ole luulotautinen ja varmista varmistuksen perään. Välissä on monta mutkaa matkassa ja vaikka tuntuu, että vastapuoli ymmärtää englantia, varmista asiat lyhyesti ja ytimekkäästi. Jos teillä ei ole yhteistä samaa äidinkieltä, väärinkäsitykset ovat taattuja.

Meillä Suomessa hoidetaan moni asia pilkulleen ja prikulleen kaikkien sääntöjen mukaisesti. Olemme tämän asian kanssa maailmassa hyvin yksin. EU-maiden yhteiset säännöt? Mitä ne ovat? Me elämme rakkaassa sääntöjen kultaisessa maassa. Ylpeänä tämän sanon! Siksi Suomi on maailman kaikista maista eläintautivapain maa. Tätä toki muut maat eivät ymmärrä eikä huomioi. Tässäkin suhteessa olemme yksin.

Matkalta terveisin,


Toiminnanjohtaja Petra

torstai 6. huhtikuuta 2017

Stressiliha


Eli PSE-liha. Joskus ehkä kassleria paistaessa olet ihmetellyt, miksi pihvi räiskyttää kuumaa nestettä erityisen paljon paran kokin käsille. Se johtuu stressihormooneista, siitä miten eläin on elämänsä kokenut ennen teurastusta.
Jos joku teurastaja nyt pääsisi mittaamaan mun lihaksistosta pH:n, veikkaan, että stressilihan leima iskettäisiin kankkuun. Saman leiman saisin kyllä meidän työväeltäkin, joka on ymmärtäväisesti katsellut kohkaamista ja elänyt mukana jokaisessa käänteessä. Kiitos kaikille osallistujille ymmärryksestä!
Vanha toimintaohje kuuluu:
Voitko vaikuttaa asiaan? Miksi siis stressaat?
Etkö voi vaikuttaa asiaan? Miksi siis stressaat?
Tätä mantraa on hoettu meidän konttorilla nyt muutama viikko. Kaiken olemme tehneet minkä voimme ja
se mitä muilta tahoilta on tarvittu, on lähestulkoon nyt plakkarissa. Usko unelman toteutumiseen syttyi taas uudemman kerran kun Ruotsinpään eläinlääkäri tönäisi kiven sydämeltä.
Ensi viikolla meillä on toivottavasti antaa kuvatodisteita siitä, että Kovapäisyys+Rakkaus lajiin=Success.
Tällä hetkellä eniten pelottaa se, mitä Prinsessa Terttu sanoo kun tapaa uudet naapurinsa. Vuonna 2011 Tertun vanhan aitauksen oli vallannut röyhkeät villisiat ja tästä kimpaantuneena Terttu ei ollut meidän hoitajien kanssa puheväleissä yli viikkoon. Toivotaan, että Tertun hermot ja ymmärrys on kasvanut muutaman vuoden aikana siinä missä meidän hoitajienkin.

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Kuljetukseen lupia

Kyllä! Eläintekuljettaminen vaatii luvat. Uskokaa tai älkää. Teille tulee varmasti monta kysymystä mieleen koskien eläinten kuljettamista ja uutislööppien hurjat kuvat, kun eläinten kuljettaminen ei ole tehty lakeja ja asetuksia noudattaen. Harvoin Suomessa näkee eläinkuljetuksia,  joissa eläimet on lastattu pieniin tiloihin tai muuten roikutetaan esim. nautoja jaloista tai muuta järkyttävää. Muualla päin maailmaa asiat eivät ole näin hyvin kuin meillä.

Kotieläinpihojen on mietittävä ettemme riko näitä eläintenkuljetuksiin liittyviä määräyksiä, jotka ovat suhteellisen uusia asioita. Teemmekö kaupallisia kuljetuksia, joissa ylittyvät 65 kilometrin raja? Onko toiminta säännöllistä? EU:n myötä Suomi sai niskoilleen kaikkien EU maiden ongelmat ja haasteet. Siksi olemme tilanteessa, jossa EU maiden ongelmat ovat yhteisiä ongelmia, vaikka ne eivät koskisi juuri meitä. Eläintenkuljetusasiat mullistuivat vuoden 2005 jälkeen.

Eläintenkuljetuksessa pätevänä hoitajan voi toimia oikeustoimikelpoinen, joka on käynyt eläintenkuljettajakoulutuksen ja suorittanut hyväksytysti tentin läpi. Luvat myöntää aluehallintovirasto ja niihin on määritelty eri eläinlajille omat luvat. Olemme nyt siinä tilanteessa, että tämä asia on suhteellisen vierasta ja pikkuhiljaa eläinten parissa työskentelevät henkilöt ovat alkaneet olla tietoisia tästä. Tällä hetkellä ratsastustallit ovat suhteellisen hyvin alkaneet hoitaa asiat kuntoon. Hevospuolella eläinten kuljettaminen ylittää usein nämä lupaa vaadittavat rajat. Toinen joukko, joilla luvat ovat kunnossa, ovat teurasautokuskit.

Nyt Yli-Marolan 4H-kotieläinpihalla olemme ensimmäistä kertaa siinä tilanteessa, että tarvitsemme eläintenkuljettamiseen luvat. Loistavan yhteistyömme tuloksena saimme järjestettyä Koulutuskeskus Salpauksen kanssa yhteistyössä eläintenkuljetuskoulutuksen. Onneksemme monen meidän suuri idoli arvoisa eläinläkäri Heikki Sirkkola saapui meitä kouluttamaan. Päivän kestävä koulutus oli kivuton, sillä Heikki osasi asian ja teki suhteellisen kyivasta lakiviidakkoasiasta erittäin mielenkiintoisen.

Nyt olemme koulutuksen käyneitä, mutta ei, se ei vielä riitä. Vielä oli osallistuttava aluehallintovirastossa suoritettavaan tenttiin ja saatava se hyväksytysti läpi. Kun kaikki eläinlajit tahtoo tenttiä, kysymyksiä on yhteensä 80 ja niistä 65 oltava minimissään oikein. Onnemme oli, että nyt kaksi henkilöä on päässyt tentistä läpi. Sikäli kenenkään ei tenttiä kannata jännittää, jos on ollut eläinten kanssa tekemisissä. Nämä asiat meidän kyllä pitää jo tietää.

Koulutusta, tenttejä ja lupahakemuksia. Kaikki on mahdollista, mutta nämä ei suinkaan ole ilmaista lystiä. Maksua maksun perään, mutta kukaan ei kuitenkaan ole ollut vielä käytännön asioista kinnostunut. Siitä, että miten oikeasti me osaamme hoitaa tulevia eläimiä tai kohdella heitä. Heikki Sirkkolan sanoin: "Kyllä jokainen osaa eläimiä rapsuttaa, mutta ken osaa toimia tositoimissa on ammattilainen." Siihen on jokaisen hyvä pyrkiä.

Ei muuta kuin seuraavia haasteita kohti! Seuraavaksi vielä tulee viranomaisten tarkastuksen ja lupien myöntämisprosessit. Mikään ei tässä vaiheessa ole vielä varmempaa kuin epävarmuus...



keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Lupaa luvan perään ja ajolupaa...


Jos koskaan ikinä olette aikomassa hankkia eläimiä pihallenne tai mietitte eläinten tuomista rajojen yli niin muistattehan, että: oppikaa rakastamaan kaikkia hankalia paperiasioita! Eläinten pito Suomessa on vaikeampaa kuin lasten pito. Siitä varmasti moni tilallinen on samaa mieltä.

Nyt täällä asiat alkavat EHKÄ olla siinä mallilla, että olemme valmiit ottamaan vastaan uudet tulijat. Tässä vielä erinomainen check-lista eläinten tai sperman tuomisesta rajojen ylitse. Säännöt löytyvät Eläinten terveys ETT ry:n sivuilta (https://www.ett.fi/sisalto/pelisäännöt-tuotantoeläinten-sekä-niiden-alkioiden-ja-sperman-tuonnin-yhteydessä)

Pelisäännöt tuotantoeläinten sekä niiden alkioiden ja sperman tuonnin yhteydessä

  1. Ota yhteys Eläinten terveys ETT ry:een. Sieltä saatte tietoa kyseisen tuontimaan tautitilanteesta ja tuontiin liittyvistä riskeistä. 
     
  2. Saamiensa selvitysten perusteella ETT laatii tapauskohtaisesti elinkeinon tuontiohjeet, joilla pyritään hallitsemaan tautiriskejä: 
     
  3. Rekisterit kuntoon! Naudantuojatilan  Nasevaan, lisätietoa www.naseva.fi ja sikoja  Sikavankansalliselle tasolle, lisätietoa www.sikava.fi
     
  4. Tuojan on rekisteröidyttävä tuojaksi Eviran eläinten terveys- ja hyvinvointiyksikköön kirjallisella ilmoituksella. Lisätietoa rekisteröitymisestä ja viranomaisten tuontiohjeista.
     
  5. Tuojan on huolehdittava, että viranomaisten vaatima EU:n sisämarkkinakauppaan liittyvä virallinen terveystodistus on laadittu TRACES-järjestelmässä.
     
  6. Tuoja huolehtii, että lähtömaan tutkimustulokset ja muut tarvittavat todistukset toimitetaan ETT:lle  ennen maahantuontia. ETT:llä tarkastetaan paperit ennen kuin eläimille annetaan lähtölupa!
     
  7. Tuoja vie eläimet Suomessa suoraan karanteeniin, jossa karanteenia valvova eläinlääkäri tekee vastaanottotarkastuksen viimeistään toisena arkipäivänä tuonnin jälkeen. Ajat ja muut käytännöt varmistaa ETT ja valvovaeläinlääkäri.
     
  8. Tuontieläimet on lakisääteisesti rekisteröitävä 7 vrk kuluessa tuonnista. EU tunnukset korviin jne.
     
  9. Karanteenia valvova eläinlääkäri tekee ETT:lle ilmoituksen, kun karanteeniaika on kulunut umpeen ja vaaditut tutkimukset ja toimenpiteet on suoritettu. Kotimaan tutkimustulokset lähetetään ETT:lle tuonnin hyväksyntää varten.
     
  10. ETT:n ohjeiden mukaisesti tuoduista eläimistä, spermasta ja alkioista tuoja saa halutessaan todistuksen, jota voi hyödyntää esim. vakuutuksissa ja eläinkaupoissa. Naudan tuonneissa todistus on saatavissa myös Nasevan kautta. 

Ja lopuksi me lisäämme, että PALJON RAKKAUTTA, VÄLITTÄMISTÄ ja TIETOA HOIDOSTA, RUOKINNASTA JA KÄSITTELYSTÄ!
Eikä tässä kaikki! Lisäksi kaiken paperisodan rinnalla pitää huolehtia kaikesta käytännön asiasta. Miten eläimet saadaan tänne? Siinäpä pulma! Suomessa ei vielä ole kovin montaa henkilöä, joilla on oikeus tuoda eläimiä Suomeen tai kuljettaa eläimiä pitkiä matkoja. Vuonna 2005 laki muuttui ja nyt vielä olemme eläintenkuljetusasioissa ajan jäljessä. Tällä hetkellä hevostilalliset ovat kouluttaneet itsensä kuljettamaan hevoseläimiä, mutta miten muiden lajien suhteen... On harvassa ne ihmiset, joilla on lupa kuljettaa eläimiä. Tällä hetkellä Suomesta löytyy vain muutama kymmenen henkilötä/tahoa, joilla tällainen pidemmän matkan kuljetuslupa. Pääsääntöisesti lupa löytyy vain hevoseläimiin ja muihin eläinlajeihin vain esim. HK-lihakuskeilta. Terveiset vaan kaikille eläinkuljettajille!

Koska nyt meidän tapauksessamme kyse ei ole hevoseläimistä, EI MUUTA KUIN KOULUNPENKILLE! Nyt siis opiskelut käynnissä. Miten kuljettaa eri eläinlajit eläinten hyvinvointi huomioiden, jotta matkasta tulisi mahdollisimman lyhyt ja eläimille nautinnollinen? Kaikesta on laadittu lakipykäliä ja ei auta muu kuin alkaa itse lukemaan ja saada luvat kuntoon. kohta olemme viisaampia tästäkin puolesta. Onko ihmisten kuljettamisesta tehty myös näin monta lakipykälää, astetusta ja määräystä?

Lukuintoa kaikille! Sitä tarvitaan, kun lakipykäliä päntätään :) Me jouduimme tekemään niin, että ensin tentti ja sitten koulutus. Kuulet tästä pian, miten meidän kävi. Jääkö tämä eläinten tuominen tähän kuljetusongelmien vuoksi vai miten meidän käy?


torstai 16. maaliskuuta 2017

Jaa te luulitte, että Kelan hakemukset on hankalia?



Evira, ETT, pitopaikkatunnus, TRACES, asiakastunnus, aggregaattikoodit,valvova eläinlääkäri, liitteet 1 ja 2, sekä eläinkuljettajakoulutus. Sata sähköpostia päivässä ja puhelinlangat laulaa ympäri Suomen, että jokaisen pienen nippelin asiantuntija saadaan siunaamaan hullutukset. Turhautunutta sadattelua ja ilon hihkauksia vihreille valoille. Muistilistan sisällä muistilista ja ajatukset heittämässä häränpyllyä.
Esimiehen uhkaus ”jos tämä ei onnistu, mä en avaa kotieläinpihaa”.

Tätä se on, hullun unelman konkretisointi. Kai me sitten pistetään tämäkin onnistumaan, failure is not an option.

Kaiken tämän byrokratian pyörissä pääsee ehkä turhautuneita huokauksia, mutta kaikki tämä veivaaminen on saanut aikaan jotain uskomatonta: Suomessa ei ole sinikielitautia, vesikauhutapauksia ei ole virallisesti todettu kymmeneen vuoteen ja Baltiassa jylläävä Afrikkalainen sikarutto ei meidän possuihin pääse käsiksi.
Kakkutaikinaakin lapsukaisille uskaltaa syöttää ilman 60% salmonellatartunnan uhkaa. Katoksen alla kanaset ovat suojassa taivaalta tulevilta lintuinfluenssapommeilta.

Meitä ei uskota muualla Euroopassa. Miten meillä voi olla asiat näin uskomattoman hyvin, huijataanko me?
Ei me huijata, me ollaan pidetty huoli siitä, että meillä eläimet ovat terveitä, tuottavat meille puhdasta, antibiootitonta ravintoa ja työllistävät meitä, minuakin!  Ja kaikkia niitä Eviran virkamiehiä ja ETT:n erikoiseläinlääkäreitä ja AVI:n asiantuntijoita, jotka ovat reagoineet jokaiseen kysymykseen, avunpyyntöön ja hätähuutoon uskomattomalla ammattitaidolla, nopeudella, ystävyydellä, sekä kannustuksella.

Kuukauden päästä tämä vääntö on toivottavasti ohi, hullut unelmat sylissä, saappaat mudassa ja pääsen esittelemään teille kaikille sen, minkä eteen täällä juuri nyt paiskotaan töitä. 

-Henna, projektityöntekijä